 |
| Emmalla on samanlainen kuonopanta |
Ennen olin ehdottoman kp vastainen. Ajattelin, että vain huonot ja laiskat omistajat käyttävät niitä, koska eivät jaksa kouluttaa koiraansa. Sitten Topille hommattiin kp, joten jouduin vähän mielemään ylpeyttäni, mutta silti olin samaa mieltä. Kuonari on vain huonoja ja laiskoja omistajia varten.
Nyt sitten ostin itse Emmalla kp:n. Jouduin myöntämään itselleni, että olen itse se huono ja laiska omistaja.
Olen lukenut viime aikoina keskustelupalstoja, missä "aikuiset" ovat kertoneet mielipiteitä kuonopannan puolesta ja vastaan. Aika värikäs kokemus se oli. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että kuonopanta ei ole huonojen omistajien ratkaisu. Emman kanssa lenkit normipannalla oli yhtä tuskaa! Koira veti kaikin voimin ja panta painoin kurkkua. Ei semmonen ole tervettä. Silmänympärykset punertuivat, kun koira ei saanut enää henkeä, mutta kun piti vetää. Koulutus ei paljon auta.
Olen Emman kanssa yrittänyt monia konsteja. Esim1. Koira vetää, ihminen pysähtyy, koira löystyttää hihnaa palaamalla takaisin päin, matka jatkuu. Toi ei toiminu yhtään. Emma vaan jäi sinne hihnan päähän haisteleen ja melkein kymmenen minuuttiakin jökötettiin paikallamme. Ei oikein toimi... Esim2 Toinen tyyli on se, kun koira vetää, komento, koiran siirtäminen takaisin sivulle hihnan avulla. EI RIUHTOMALLA! Tämä toimi aika pitkään, mutta lopulta Emma veti, juoksu sivulle, otti kontaktin ja samantien hyökkäsi taas vetämään. Esim3 Kolmas keino on, että aina kun koira vetää vaihtuu suunta. Se nyt ei toiminut yhtään. :D Kaks askelta eteleenpäin, käännös, kolme askelta pohjoiseen, käännös, kaksi ja puoli askelta etelään, käännös kaks askelta pohjoiseen. Kuten ymmärsitte, me ei edetty ikinä mihinkään. Mentiin tyyliin ympyrää kotipihassa.
Nyt on kuonopanta ja pystytään lenkkeilemään muuallakin kuin vaan pihassa. Emma ei enää vedä ja on muutenkin rennompi lenkeillä. Kun menee kahden koiran kanssa, ei peruspannoilla kovin helppoa ole hallita. Varsinkaan jos vastaan tulee koira. Toinen menee paniikkiin ja toinen puollustaa pelokasta toveriaan rähisemällä. On äärimmäisen rasittavaa, että Epusta on tullut niin suojelevainen Emmaa kohtaan. Se tuntuu ajattelevan, että jokaikinen vastaantulija aivan varmasti suunnittelee neidin kimppuun hyökkäämistä. Tuotakin olen yrittänyt harjoitella, mutta kun Emma ulisee ja niin on hieman hankalaa keskittyä Epun käytöksen korjaamiseen. Nykyään useimmat lenkit mennään yksitellen. Ei niitä kehtaa enää yhtä aikaa viedä. Kaikki koiralliset vastaantulijat kaikkoaa meidät huomattuaan. Hieno tunne olla kulmakunnan kauhu...
Mä oon taistelija ja kyllä tästä vielä jotenkin selvitään. Ehkä leikkauskin rauhoittaa Emmaa.
Epusta mulla on vähän huonoja uutisia, mutta niistä sitten ens kerralla. Täytyis käydä lekurilla sen kanssa. :(
