Viime perjantaina sain nassukirjaan mukavan viestin. Siinä Susannaksi esittäytynyt nainen kertoi, että ylöjärveläisen lemmikkiliike Tassuparin omistaja, Katja, oli kertonut minun olevan kiinnostunut agilitystä ja ilmoitti etsivänsä ryhmäänsä uutta agiliitäjää. Aluksi olin hieman skeptinen. Millä koiralla määny muka menisin? Eppu on vanha ja Emma on jäätävä sekopää. Agilityn aloitus ja totaalinen itsensä nolaaminen uusien ihmisten edessä vs. kotiin jääminen. Ei elämä oo kotiin jäämistä varten! Meikä pääsee taas radalle. :) Ryhmä on siis yksityinen ja koostuu kolmesta bichon frisee-ihmisestä. Treenit on sunnuntaisin 14-15 Wuffin hallilla Lielahdessa. Pääsääntöisesti koirana toimii, ikävä kyllä :D , Emma, mutta ekalle kerrallae vien Epun. Päästään jätkän kanssa vähän revitteleen ja muisteleen menneitä hyviä aikoja. Eiköhän ukkelilla nyt riitä vauhtia, kun edellisestä kerrasta on... kauan! Emman kanssa treenataan nyt pari viikkoa ahkerasti kosketusalustaa, jättämistä ja luoksetuloa. Jalkojen välissä pujottelua, kiertämistä ja eteenpäin lähettämistä treenaillaan myös. Voi pojat! Viimeaikoina on ollut mieli maassa, koska kavereille menee huonosti, mutta nyt pääsen taas purkamaan ajatuksia rakkaan harrastuksen pariin!
Katja, oli todella mukavaa, että muistit mut ja mun agility innon. Kiitos tosi paljon! :)
Vielä vähän "syvällistä" pohdintaa...
Syksyllähän mulle tarjottiin Ylökkin agitreenipaikkaa. En ottanut vastaan, koska Emma piti leikata ja ei tuntunut Emman kanssa hyvälle. Munasarjat on vielä tallella, ikävä kyllä ja vain pienen hetken), enkä ole vieläkään varma Emmasta aksakoirana. Kuitenkin heti Susannan viesteistä tuli semmonen viilis, että ei se mitään, jos/kun munataan. Muutkin mokailee ja se on normaalia. Mä oon semmonen lyhytpinnainen kuumakalle, että mun pitäis ymmärtää, että se on ihan okei mokata välillä!
Ylökk on ollut mulle tärkeä "kasvupaikka" ja kyllä me vielä joskus seuran treeneihin toivottavasti palataan, mutta vasta sitten, kun Emman kanssa ollaan koirakko eikä vain Veera ja Emma. Ne ihmiset, joihin olen siellä tutustunut paremmin, ovat mukavia ja heiltä olen oppinut paljon. Mutta siellä on myös ollut muutamia ei-niin-mukavia-ihmisiä. Okei, mä ymmärrän kyllä, että mun ikä tekee aika paljon. Kuka nyt vois ottaa tosissaan alaikäisen räkänokkan, jonka koirat vain riehuvat ja ulvovat. "Miten semmonen muka voi mitään osata? Mitä se ees tekee täällä?" Välillä on tullut tommonen tunne ylökkiläisten suunnalta ja se on tosi harmi. Mä kuitenkin edustan tulevaisuuden heitä.Koska en ole fanaattinen kisaaja, en useinkaan koe kuuluvani oikeasti kerhoon. Olen vain joku randomjäsen arkistossa. Pakkohan se on ääneen sanoa, Ylöjärven Koirakerho on agility painotteinen ja kisaorientoitunut. Monta vuotta meni, etten kisannut agilityssä ja silloin tuntui kuin olisin vain halpa nakki. Viime kesänä mut alettiin ottamaan tosissaan ja sittenhän me muutamissa kisoissa uskallettiinkin käydä. Koska ihmisten suhtautuminen ei tuntunut enää niin vihamieliseltä. Onhan meidän seurassa Miljakin, joka 10 vuotiaana kilpailee 3-luokkalaisen koiran kanssa. Hatunnoston paikka! Upeaa Milja!! :)
On ollut hienoa huomata, että pk/toko puoli on elpymässä, mutta eipä sinne(kään) porukkaan ole täysin ummikolla mitään asiaa. Silloin kuin Ylökkiin liityin vuonna nakki ja muusi (2006?) käytiin Epun kanssa torstaitottiksissa, kaikille avoimissa perustottelevaisuustreeneissä. Se oli hyvä juttu! Siellä oli muitakin ns. kotikoiraharrastajia eli jotka kävivät siellä, mutta siihen se harrastaminen jäikin. Nykyään ei ole enää sellaista, koska kouluttajilla ei ole intoa tehdä töitä ilmaiseksi arki-iltoina pitkän työpäivän jälkeen. En moiti heitä, päinvastoin ymmärrän täysin. Kuitenkin on sääli, että Ylökk on ikään kuin työntänyt kotikoirien omistajat pois. Meidän seuralla on upeita koirakoita kaikissa lajeissa. Olen ylpeä kaikista menestyneistä kanssa kerholaisista, mutta meitä taviksia sais olla enemmän!
Kaikille Ylökkiläisille tiedoksi ja pyynnöksi:
-Älkää repikö pelihousujanne. Näin minä olen kokenut! Ehkäpä ensivuonna mittariin tuleva 18 ja ajokortti hälventävät loputkin epäilykset. :) Ja en toki sano, että kaikki ovat olleet tylyjä munapäitä, eivät toki. Suurinosa on upeita, mukavia ja lahjakkaita koiraihmisiä. Pitäkää lippu korkealla ja ennakkoluulot alhaalla. Ug!
