Leikkauspöydällä veri valuu...

... ulos pimpasta. Arvaattekos jo mitä meille kävi?
Neiti päätti aloittaa juoksun tipassa leikkauspöydällä. Hirveä stressaaminen ja hätäily koiran puolesta for nothing...

Näin kaikki eteni:

- Eläintenhoitaja otti aluksi verinäytteet,

- mutta Ems vastusti tätä hieman päätyi neula mun käteen sojottamaan.

- Lopulta kun uusi neula oli koirassa kiinni tämä törppöhoitaja ei osunut suoneen, joten hän väänteli ja käänteli ja Emmasta huomas selvästi, että sattuu ihan rumastisanasti.

- Verinäyte jäi valmistumaan ja menimme autoon istumaan puoleksi tuntia.

- Takaisin vastaanotolla ja muutaman sanan eläinlääkärin kanssa vaihdettua iskettiin piikki pyllyyn ja pian alkoikin nukuttaa. Emma taisteli viimeiseen asti!! Ei millään halunnu kellahtaa kyljelleen.

- Itku silmässä jätimme säälittävän näköisen rääpäleen Reviiriin ja lähdimme kauppaan.

- Huomasin kuinka Reviiristä oli yritetty soittaa kolme kertaa. Ensimmäinen ajatus: Emma on kuollut nukutteeseen. Toinen ajatus: ei h*lvetti.. juoksut.

- Haimme hyvin vetelän koiruuden pois. Kirjaimellisesti vetelän. Kipulääke oli aiheuttanut ripulin... Kuitenkaan niin hönössä kunnossa Emma ei ollut, ettei aula tilassa odottavalle bordernartulle olisi voinut vähän murista. :D

- Illalla kotona oli r a u h a l l i s t a ! Nauroimme äidin kanssa julmalle vitsille "pitäisi harrastaa tämmöistä useammin, koska koira on nyt niin mukavan rauhallinen ja hiljaa." Oikeasti molempia harmitti menetetty aika, vaiva ja raha!


Emmalla on siis munasarjat vielä vähintään 4 kk... Argghhhh!!! Noh, ei voi mitään. Täytyy vaan kestää puremia juoksun ja valeraskauden aikana. Oon jo niin arvilla ja tottunut, ettei mitään väliä. Kunhan vain Eppu sais harmaantua ilman kurkussa roikkuvaa naista.
(valokuvausmotivaatio on miinuksella, joten pahoittelen kuvatonta poustia, enskerralla sitten!)

Meillä ikäännytään!

I ♥ Eppu

Perjantaina tuli kuluneeksi tasan kahdeksan vuotta siitä, kun pikku Pepuinen pyörähti maailmaan. Epulla oli kaverisynttärit ja ainoan kutsun oli saanut läheisin ja rakkain ystävä, joka on samalla suurin kilpailija ja vihollinen, Emma! Koirat siis sai monellat omat kakut, koska tänään on Emman synttäri! Huhhuh, kun juhlaa pukkaa. Eppu sai lahjaksi kakun ja pömpöttövän masun. Emma luvassa on hieman enemmän. Neiti sai myös kakun, mutta pömpöttävän masun sijaan Hemu saa auki viilletyn masun. Perjantaina on siis sterkkaus ja MUA JÄNNITTÄÄ! Noh, ehkä mä selviän tästä. Sormet ja varpat vain ristiin, että kaikki menisi hyvin.

Iloiset malli, joita ei ollenkaan pitäny pakottaa pysymään paikallaan -___-

Emman kanssa ollaan jatkettu "jätä"-treeniä ja kyllä se pikkuhiljaa edistyy! Lenkillä nähtiin fasaani kymmenen metrin päässä, mutta Hemu jätti ison linnun hienosti ja otti katsekontaktin. Mun pikkunainen alkaa oppiin, mistä niitä nakkeja saa! ;)

"Jos mää maistan ihan pikkusen, nopeesti, pliiis"

hienoneiti kuraparta ♥

Emma ja Eppu tykkää olla mökillä. Ne tulee siellä jopa hyvin toimeen. Juoksevat pallon perässä, käyvät yhdessä uimassa ja kaivamassa, mutta joskus terrieritempperamentit kohtaavat. Kumman kantti kestää paremmin?

"oot sillai vähän tiellä vanhus..."

"pois tieltä nyt!!!!"

"määhän varotin"

Veitsen alle ja veripuurolle

Nyt se sitten tapahtuu!!! Tai ei nyt, mutta 24.5. Nimittäin Hempan "hedelmien poisto" eli sterilointi. Sain reippaana tyttönä soitettua Reviiriin ja kyselin tähystyksen ja avoleikkauksen hinnoista ja ajoista.


Koska neiti on mun ikioma, maksan leikkauksen yksin. Näin ollen n. 1000e maksava tähystysleikkaus ei oikein opiskelijan budjetille sovi. Mutta Reviiristä hoitajat vaikuttivat todella osaavansa hommansa, joten ehkä Emma selviää, vaikka avari onkin rankempi kokemus. Eppuhan leikattiin PiPissä (Pirkanmaan Pieneläinklinikalla) ja en tiedä mitä siellä sössittiin, mutta koiruushan ei meinannut herätä. Kun äiti meni herättelemään koiraa, huomattiin, ettei koira hengitä. Ukko saatiin kuitenkin ravisteltua takaisin tähän maailmaan. Tämän takia emme Emman kanssa mene Pipiin, vaikka muutoin siellä käymmekin. 


Intouduin maanantaina tekemään ruokaa! Olen keittiössä äärimmäisen surkea. Saavutuksiini kuuluu mm. kahden muovikulhon sulattaminen yhteen mikrossa ja sisältönä olleen tahnan polttaminen mustaksi. Tämä polttaminen on vieläpä tapahtunut kahdesti. Mikro vähän haiskahtaa palaneelle. :D No joo, nyt en kokkaillut mitään itselleni, enkä vanhemmille, vaan koirille. Tein ihan omaa pöperö, jonka nimesin mielikuvituksellisesti koiranmakkaraveripuuroksi. Kuten saatatte arvata sössöön sisältyi siis koiranmakkaraa, verta ja kaurahiutaleita sekä tietysti vettä.

+

+

=

+

=

Koirat odottivat uskollisesti, että pääsivät maistamaan puuroa.

Olin lauantaina valokuvauskurssin kanssa Hämeenlinnassa, Aulangolla kuvailemassa. 

Tässä vähän kuvasatoa. Saa antaa kritiikkia! :)

Mister Sinisorsa

Olevinaan kiva kukkakuva

Joutsenet olivat kosketusetäysyydellä!
Välillä oli hieman haastavaa ottaa kuvia linnuista,
jotka ovat metrin päässä ja edelleen lähestyvät :D

Naiset johtaa ja miehet vikisee! ;)

Kuvausope kehotti harjoittelemaan tälläisiä taidekuvia.
Tykkään tästä

kuukausi kuvina

Olen taas pitänyt vähän paussia blogien päivittämisestä. Kuukauden aikana on tapahtunut itselle kaikenlaista, mitä on pitänyt pohtia ihan kunnolla ja aikaa&mielenkiinto blogia kohtaan ollut minimissä. Nyt kuitenkin kerron kuvien myötä vähän kuulumisia. Enjoy! :)

Emman kanssa ollaan jatkettu innokaasti agilityä. Hermot menneet monesti ja
joka toinen kerta aina vannon, ettei meitä kisakentillä nähdä.
Joka toisilla kerroilla sitten  mennään niin loistavasti, että tekisi mieli ilmota heti johonkin...
Emma on kehittyny tammikuusta todella paljon. Tammikuussa haastavaa oli jo kaksi peräkkäistä hyppyä.
Nyt mennään jo lyhyitä, 10 esteen ratoja innokaasti ja millä vauhdilla!!

Kevät on tuonut pikkulinnut, valon ja t r e e n i m o t a r i n!
Kokoajan haluaisin olla treenailemassa jotakin.

Eppuheppu on vähän laihtunut!!
Kesä tulossa ja silloin karistetaan viimeinenkin lisäkilo!
Epun uusin herkku on raaka porkkana. :D
Tätä omituista ja vähärasvaista palkkaa aion käyttää tokotreeneissä.

Tampereen kv:sta ostamani vinkutennispallo on niiiiiiiin paras lelu!
Onneksi olin nero ja ostin heti alkuun kaksi kappaletta.
Lumet ovat sulaneet ja  ulkona olo määrä tuplaantunut!
On niin helppoa vain ottaa namit, pallot, hihnat ja mennä pihalle ilman,
että pitää pukeutua eskimoiksi ja tulla muutaman minuutin päästä palelevien koirien kanssa takaisin.
Kesä♥

Emman kanssa ollaan nyt tosissaan alettu reenaamaan ohituksia ja toisten koirien jättämisiä.
Muutama päivä sitten nähtiin lenkin aikana,
 mäyräkoira, bulmastiffi&cairni, musta pk collie, parsonrouva Kaneli  ja sekarotuinen,
ja mun pikku sängynryövääjä oli H I L J A A!!! Se fiilis, kun Emma on valmistautumassa ääntelyn aloitukseen,
mutta karjaisen "jätä" ja neitin pää kääntyy yläviistoon ja peppu painuu maahan.
Se osaa! :3

Emma on käynyt jo kastamassa talviturkin. Eppukin vähän yritti uida,
mutta ukolle vesi oli liian kylmää. 

Hemu vähät välitti veden lämpötilasta.
Tyttö ui ympyrää ja yritti haalia kaikki vedessä kelluvat härpäkkeet suuhunsa.
 Ei ihan onnistunut.
Hömppä koira ♥

Emma osaa poseeramisen jalon taidon ja haluaisin esitellä sitä muillekin,
esimerkiksi ihmiselle eräänlaisten muovinauhojen rajaaman alueen sisällä.
Joko arvaatte mihin mieli tekis... Näyttelyyn!
Siinä on vaan se pikkunen mutta... meinaan neidin käytös.
No, kunhan se saadaan kuntoon, niin näyttelyt ja mätsärit here we come! 

Ensimmäisttä kertaa kahteen vuoteen pitäisi oikeasti nyppiä Emma.
Tyttö ei vaan voi sietää karvojen nyhtämistä, joten toimenpide on hankala suorittaa yksin
ilman raavittuja, verta valuvia käsiä.
Isi on ainoa, joka saa nyppiä tyttöä ilman vastustusta. 

Epun pappakarvoitusta....

... josta ollaan jo muutama viikko sitten päästy eroon.

Emma pitäisi leikata, mutta eipä ole vielä sopivaa elukkalekuri löytynyt.
Olisko ehdotuksia/suosituksia? :)

 Sitten vielä yksi ylläri!!!

Tässä on Remu,  Glen of Imaalinterrieri 3v.

Ei, en ole niin sekaisin, että ottaisin uuden koiran, kun vanhoissakin rittää tekemistä. Kyseinen koira on  ystäväni Petran ottokoira. Tämän yksilön kanssa Emma treffasi maanantaina ja noh... innokkaalle pojalle piti vähän hammasta näyttää. Kuitenkin tavoite on, että koirat tulisivat toimeen jossain vaiheessa ja hihnathan luovat lisäjännitettä. Eppu ei ole vielä Remua kohdannut ja saas nyt nähdä, koska uskallan ne saattaa haisteluetäisyydelle. Eppu kun ei ole poikien paras ystävä.

Hyvää toukokuuta kaikille!

p.s. koirien synttärit lähestyvät ja voi olla, että keksin jotain kivaa niiden kunniaksi. Tuleehan yhteyseksi iäski 10v.