Viihdettä koko rahan edestä

Aurinko paahtoi sunnuntaina Ylökkin agilitykisoissa Mutalassa. Kisoihin tuli lähdettyä aika rennoissa merkeissä. Eipä siinä oikein jännitystä ilmennyt hirveämmin missään vaiheessa. Olisi ehkä pitänyt... :D

Radat menivät niin päin pyllyä, ettei videomateriaalia yksinkertaisesti voi julkaista. Ne onnekkaat, jotka näkivät ratamme livenä, saivat viihdettä oikein urakalla. Voi hyvänen aika sentään... En voi olla pettynyt koiriin, koska itsellä oli varsin hauska päivä. Ikinä en ole kisoissa nauranut yhtä paljon kuin nyt.

Emman agirata sujui hyvin kolmannelle esteelle. Neljäs este oli puomi, mutten saanut koiraa käännettyä tarpeeksi jyrkästi ja kuulonsa hetkellisesti menettänyt neiti luiskahti aalle. Jatkoimme rataa, kunnes Emmi juoksi keinulta niin komeesti naamalleen, että koin parhaaksi lopettaa. Olimme ensimmäisinä luokassa, joten aikaa valmistautua henkisesti ei pahemmin ollut. Yritin ennen radalle lähtö saada koiraan kontaktia, mutta ehei, neitiäpäs ei tylsä omistaja kiinnostanut pätkän vertaa. Poistuin radalta hymähdellen Hemppahönölle.

Epun agirata oli puolestaan ihan hyvä, mutta hiiiidaaas. Kepeiltä tultiin vikasta välistä ohi, mutta huomasin sen vasta liian myöhään ja koira meni jo putkessa. Sinänsä hupaisaa, että vaikka koira käytännössä mateli radan, en ehtinyt korjaamaan keppejä. Loppusuoralla ajattelin lähteä itse etenemään, koska luotin koiraan, liikaa. Eppu päättikin juoksi niin komiasti muutaman esteen ohi. Mietin nanosekunnin lähdenkö korjaamaan, mutta koska koira eteni suhteellisen nopeaa vauhtia, eikä meillä ole tavoitteena kuin hauskanpito, annoin tulla ohi. Poistuin radalta hymyillen.

Emman hyppyrata oli erilainen... Äiti sanoi autossa, että otapa vinkupallo ja leiki hetki ennen rataa, josko koira sitten seuraisi enemmän ohjausta. Juujuu. Muutama hyppy selvittiin ja koira meni putkeen, mutta tulikin pois ja jouduin käskemään uudestaan. Ihmettelin tässä kohtaa mikä koiralla oli, mutta toimintaan löytyikin selitys, kun radan jälkeen alkoi tarkemmin ajattelemaan.. Pääsimme radalla etenemään yli puolen välin, kun se tapahtui. Emma nimittäin läks. Neiti juoksi nopeammin pois radalta kuin kertaakaan radalla. Aluksi järkytyin, mutta kun huomasin mihin suuntaan koira juoksi naurahdin. Olin jättänyt pallon, jolla ennen rataa leikittiin, tuomarinsihteerin teltan taakse. Emma muisti tämän ja juoksi vinkupallon luo. Pallo suussa koira teki kunniakierroksen (ei välittänyt koirista!!) ja palasi luokseni. Tässä kohtaa en voinut muuta kuin nauraa! On se hölmö! :D Olisi ollut hauska kuulla, mitä ihmiset sanoivat Emman esityksestä, mutta äidin kanssa nauroimme pallohullulle vedet silmissä.

Epun hyppyrata meni taas totuttuun tapaan hiiiiitaaasti. Mutta toisin kuin agiradalla, hyppäriltä saimme tuloksen. Epun kanssa on aina mukava tehdä rataa ja hymyillen taas poistuin radalta. Nähtyäni tuloksen, nauroin. 10rv ja yli 10s yliaikaa. :D

Tulosten valossa ei ollut ihan meidän päivä.

Kotikisojen tulokset olivat siis; Emma 2x HYL ja Eppu HYL & 20,74

En ottanut omia töpeksimisiä ja Emman sekoilua kovin vakavasti. Lauantaina startataan Orivedellä. Tällä kertaa pappa jää kotiin. Eppu saattaa startata vielä yhdet viralliset tänä vuonna ja siihen päättyy. Emman kanssa on aina yhtä hauskaa tehdä rataa, vaikka eihän me kisoissa oikein mitään osata. Ei tää oo niin vakavaa, tää on hupiharrastus!

Villejä tyttöjä ja vanha ukko

Siskon tytöt olivat yökylässä su-ti. Tytöt tykkäävät leikkiä koirien kanssa ja koirat tyttöjen kanssa. Erityisesti meidän vanhaherra, joka haluaa vahtia lempilapsiensa leikkejä. Alunperin oli suunniteltu yhtä yökylä yötä, muuta tytöt viihtyivät niinkin hyvin, että pyysivät jäädä toiseksi yöksi :D Nooh, kyllähän se sopi. Täytyi vain maanantai iltana pakata kimpsujen ja kampsujen lisäksi autoon myös nämä neitoset ja suunnata kohti Mutalaa. 

Ohjattua treeniä ei silloin ollut, joten lähdettiin ihan vaan huvin ja virkistyksen vuoksi järkyttävässä kuumuudessa reenailemaan. Helena tuli myös ja toi pikku kumipallokoiran, Didin mukanaan. Otin ensin Epulla, sitten Didillä ja lopuksi Emmalla radan. Tauko ja sama uusiksi. Voin sanoa, että oli suhteellisen raskasta juoksennella se ~45min, kun asteita oli ihan kiitettävästi. Vettä kului, hikeä valui, mutta kivaa oli!

Tässä Emman treenirata. En itse saanut töppöstä toisen eteen, joten oli vähän hidasta ja ohjaus oli sen vuoksi haastavaa. Saatiin kuitenkin onnistunut suoritus, jonka äiti jopa onnistuneest videoi! Kyllä se äitikkä alkaa kehittymään kameramiehenä! Videolla kuuluva "vau" on nuoremman tytön suusta.

 

Vanhempi tytöistä toimi kuvaajana ja räspi muutamia kuvia. Salaoperaationi "kouluta sukulaisista apulaisia agilityyn" on osoittautunut erittäin onnistuneeksi! Tytöt tahtovat tulla uudestaan mukaan :D

Kun naperot lähtivät kotiin, koirat eivät jakseneet enää tehdä yhtään mitään. Vasta seuraavan päivän iltana jaksoivat taas vähän peuhata. Maksimatonen on meillä uusin lelutulokas ja heti meni lemppariksi. Kyseessä on kolmella järkyttävää meteliä pitävällä vingulla varustetta noin metrin pituinen mato. Emma rakastui leluun täysin ja papparainenkin intoutui leikkiin mukaan.

Emma antoi Epulle armoa...

 ... ukon onnistui jopa nappaamaan lelun hetkeksi vain itselleen. Se hetki oli hyvin lyhyt.

Maksimato on hauska lelu....

... mutta jos totta puhutaan, siinä metelissä hajoaa itsellä pää.

Sunnuntaina on Ylökkin kisat ja siellä neljä starttia. En ole pahemmin jaksanut stressata. Kotikentällä on hyvä munata kaikkien tuttujen edessä. En edes muista kumpi lähti ekana... Ehkä Emma. Tai Eppu. Se on fifty-fifty.

 

Jirkan opissa I

Emman käytös toisten koirien läheisyydessä on ollut meillä aina ongelma. Neiti ei osaa toimia koirien kanssa, joten kokee helpoimmaksi yrittää karkoittaa toisen koiran. Täysin koiraton elämä on puutarhakaupunkilaiselle Ylöjärveä ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa kaupungiksi, joten siksi lieventävä puutarha-etuliite. harrastuskoiralle sula mahdottomuus. Olen yrittänyt vuosien varrella kaikennäköistä ohituskoulutusta ja mistään ei ole ollut oikeasti apua. Yksi syy jatkuvaan epäonnistumiseen ennen on ollut myös vanhempani. Oli turhaa tehdä töitä, kun he ei ole olleet mukana koulutuksessa. Äitikkä ei hallitse koiria, joten antoi niiden riekkua miten sattuu. Lopulta tultiin yhdessä siihen tulokseen, että tarvitaan ulkopuolista apua.

Koirakoutsillahan olimme käyneet yksityisessä opetuksessa reilu vuosi sitten, mutta siellä ei ymmärretty meitä eikä koiraa alkuunkaan. En voi suositella koutsin ongelmakoirakoulutusta. Kun päätimme hakea apua, selvää oli, ettei sinne mentäisi uudestaan. Googlen avulla löysinkin Jirka Vierimaan nettisivun ja laitoinkin samantien sähköpostia.

Ensimmäisellä harjoituskerralla Jirka vahvisti oman päätelmäni; koira ei osaa suhtautua toisiin koiriin.  Kouluttajan sanoin "se on sosiaalisesti törppö." Törppö turhautuu nähdessään toisen koiran, koska ei tiedä mitä tehdä. Turhautuminen purkautuu kiljumisena ja lahkeessa roikkumisena. Koulutuksen tavoitteeksi asetettiin se, että Emma oppisi kestämään oman turhautumisen ja näin olemaan välittämättä koirista.

Sitten hypätäänkin tähän päivään. Ongelmapakettia on enää kerta jälkellä, mutta suuri muutos on jo tapahtunut sekä minussa että koirassa. Nykyisin lähes aina saan koiran kestämään oman turhautumisensa, ottamaan kontaktia ja olemaan rauhassa. Tietysti välillä vieläkin tulee pieniä rähinöitä, mutta enää ei "pahoinpitelykiljuntaa" ole kuulunut! Hienointa on se, että koiran nähdessään Emma katsoo heti minuun. Se juurikin on ollut tavoitteena! Emmalle koiran näkemisen tulisikin tarkoittaa, että nyt minä olen kiinnostavin ja kontaktissa on kannattavinta olla.

Hätäjarru
(havainnollistava video)

Tuollaista harjoitusta tehtiin aivan ensimmäiseksi ilman häiriöitä. Sen idea on opettaa koira liikkumaan mukana niitä tilanteita varten, kun ohitustilanne on jo "menetetty" eli koira joko ottanut katsekontaktin ja pörhistelee tai aloittanut mölinän. Koiraa kiihdyttävissä tilanteissa hihnan kiristyminen yleensä vain lisää kiihkoa, siksi huolellisesti opetettu u-käännös(=hätäjarru) auttaa koiraa pysymään rauhallisempana.

Jarrusta ohitusharjoitteluun

vaihe 1. Puppe-koira havaitsee toisen koiran -> "Kutsu!" -> Puppe kääntyy sinua kohti -> palkka

vaihe 2. Puppe havaitsee toisen koiran -> Puppe kääntyy taluttajaa kohti -> palkka

- Jos tulee kiire ja palkkaa menee todella kovaa tahtia, heitä palkka maahan etsittäväksi. Tällä tavalla saat hieman lisää aikaa ja vauhti ei ala huimata kenenkään päätä.

Meillä on käskynä "jätä" ja se toimii myös muissakin tilanteissa. Jätä-käsky tarkoittaa koiralle, että nyt omistaja on se kivoin asia, jonka luokse pitää mennä ja unohtaa muu toiminta. Oli hienoa huomata kuinka nopeasti Emma ymmärsi jutun jujun. 

Olen huomannut, että jos koiria on lähistöllä useita, ne menettävät kiinnostavuutensa. Tamskin kisoissa Emma oli kuin kala vedessä. Samoin kun kolmannella harjoituskerralla käveltiin Tampereen keskustassa, olivat pulut paljon kiinnostavampi kuin koirat. Eli meidän kolmen täytyy siis muuttaa isompaan sitiin. Täällä puutarhakaupungin rauhassa on liian vähän koiria Emmalle. Enpä olis uskonut totakaan ikinä sanovani.

Vaikka Emma nyt on osoittanutkin, että osaa ehkä sittenkin ohittaa koiria nätisti, ei se tarkoita, että sen sosiaalisuus olisi miksikään muuttunut. Ehei, se on edelleen se sama törppö ja liian ahdistavassa tilanteessa se puree. Siskolle muutti pieni beaglepenneli, Lilli. Heti kun kuulin asiasta, sanoin, ettei pentua saisi, oman turvallisuutensa vuoksi, tuoda meille. Meitsiähän kuunnellaan kotona, joten Lilli kuitenkin kävi meillä. Kerrassaan ihastuttava pieni tyttö, mutta tunnen koirani. Emma olisi osunut pikkuiseen pahastikin, ellen olisi saanut vedettyä sitä pois. Emma on hyvä harrastuskaveri, mutta tähän mennessä ainoat törpön mielestä siedettävät koirat ovat  Epun lisäksi samojedi Welho ja parson Nemo. 

Emma Epäsosiaalinen on ♥

Kasautumista ja söpöstelyä

Emman kanssa on kesä otettu ihan khuulisti. Puhelimen kamera on täyttynyt meidän yhteisistä "omistajalla on hauskaa ja koiraa kyllästyttää"-kuvista. Ohessa pieni maistiainen....

Kuten jo viimeksi kirjoitin meidän suhteelle on tapahtunut jotain. Pari kuukautta takaperin luin jostain en muista mistä jotain, mikä vaikutti ajatteluuni suuresti. Olen aina yrittänyt olla Cesar Millanin tavoin laumanjohtaja. Tottakai olen edelleenkin meistä se pomo, mutta nykyään yritän enemmän olla kumppani koirilleni. Koirat eivät ole alamaisia, joiden on toteltava pakolla. Niiden kuuluu olla kumppaneita, jotka haluavat tehdä asioita minulle. Ahaa-elämyksen jälkeen olen ollut rennompi, mutta samalla johdonmukaisempi. Olen tehnyt koirien kanssa enemmän. Yhdessä löhöilykin on uudella tasolla. Nyt me ei löhötä enää yksin tai pareittain vaan yhdessä kasassa!

Päikkärikasa ♥

Emmassa suurin muutos on ollut kontaktihakuisuudessa ja nojaamisessa. Kyllä! Ennen Emma tuli syliin tai viereen istumaan, mutta nykyään tyttö painautuu vasten. Kuulostaa ehkä typerältä, mutta se miten tyttö nykyään tulee syliin... sitä rakkautta ei voi olla huomaamatta. Emman silmissä säihkyy aivan uusi ilo, kun tehdään asioita yhdessä. Ymmärrän vasta nyt kuinka paljon koirat ovat kärsineet lukiosta ja sen aiheuttamasta stressistä. Voisko koiranomistajille kehittää oman lukion, jossa opiskellaan koirien ehdoilla? :D

Epussa suurin muutos on ollut vireystason nousu. Olen antanut papan olla pappa ja tehdä asiat omalla painollaan. Vielä vähän aikaa sitten ajattelin, että koska Eppu on vanha ja hidas, ei sen kanssa voi tehdä mitään. Tämä oli virhe. Tekemättömyys lisäsi Epun "vanhustelua". Kun pikkuhiljaa aloin taas vaatimaan enemmän, mutta annoin koiran itse päättää tahdin, koira on kuin uudestisyntynyt. Intoutuu jopa leikkimään nuoremman kanssa!

Emma vaatii todella paljon liikuntaa, mutta omat polvet on siinä kunnossa, ettei juokseminen tai oikeasti pitkät kävelylenkit tule kysymykseen. Niimpä me pyöräillään. Se on polviystävällistä urheilua, josta molemmat nauttivat. Uudet valjaat ostimme vartavasten pyöräilyä varten Lielahden Barffinetistä. Zero DC Short-valjaat on meillä todettu erittäin toimiviksi. Suosittelemme.

Kesä on uimisen aikaa. Emma rrrrrakastaa uimista ja erityisesti uimahyppyjä. Hyppypomppukoikkaloikkanen ja loiskis, järvessä on.

Emma on nyt pariin otteeseen hierottu. Hierojamme on Terhi Laine, tarupi-kasvattaja ja pitkänlinjan koiraharrastaja. Seuraavan kerran Terhi tulee käymään elokuussa ja silloin pääsee pappakin ensimmäistä kertaa oikeaan hierontaa. Sinänsä hupaisaa, että itsellä on hartiat aivan jumissa ja kroppa prakaa vähän joka suunnasta, mutta koirat ovat meille ne, jotka saavat hierontaa ja hienouksia. Olen onnellinen, kun koirani voivat hyvin. Tiliote voi hieman huonommin silloin, mutta se on sen arvoista!

Tytön kanssa ollaan harjoiteltu kapulan pitoa suussa. Kaikennäköistähän neiti osaa noutaa, mutta se suussa pitäminen on astetta hankalampaa. Epullekin suunnittelin opettavani suussa pitoa, mutta ukko vain pureskeli kapulaa... Eppu sai siis vapautuksen kapulatreenistä.

Mun murut ♥