pönötystä ja palloilua

Tampereen ryhmis lähestyy ja ressi kasvaa! Uskonnon ja ruotsin kirjoitukset on ennen näyttelyä, mutta kyllä se on näyttelyssä käyttäytyminen, joka jännittää. Tänään käytiin Kangasalla mätsärissä. Epun kanssahan olen mätsäreissä kiertänyt, mutta Emmalle tämä oli ensimmäinen kerta. Viimeksi neiti joutui kehässä kiertämään pari vuotta sitten, kun oli Häijään ryhmis. Kyllä tuolla huomasi, ettei tylsä pönötys ole meidän juttu.

Olen erittäin ylpeä Emman käytöksestä! Tottakai välillä vähän kuumu liikaa, mutta yllätyin iloisesti kuinka nätisti = hiljaa neiti oli. Näyttelyyn kuuluvat seisomiset ja kävely eivät ole meidän vahvuus. En ole opettanut Emmaa seisomaan, joten seisotusyrityksessä jalat huitelee yleensä miten sattuu. Kävely... se on jotain hyvin hirveää. Tänäänkin mentiin aivan eri tahtia. Kävelin välillä liian nopeasti, välillä taas aivan liian hitaasti. Miten se voikaan olla niin hankalaa laittaa jalkaa toisen eteen?

Näin kauniisti Emma seisoo vapaana. Emman pää on nätti, mutta toi kroppa... Neitihän on vähän kuin pari koipea ja rintakehä. Ne parsonnartut, joita näkee näyttelyissä, on hieman eri maata. En ole koskaan nähnyt parsonia, jolle Ems häviäisi rintakehän syvyydessä. 

TOSIN! Rotumääritelmässä sanotaan, ettei rintakehä saisi ulottua kyynärpäitä alemmas. Nyt ollaan "vain" samalla tasolla. 

Kuvasta näkyy myös, että koiruuden fiilis parin tunnin odottelun, kiertelyn ja pönötyksen jälkeen oli alistuneen vittuuntunut. Pallohetki nosti neidin fiiliksen ja elämä hymyili taas. Alla muutama palloilukuva.

Eihän Emma mikään penaalin terävin kynä olekaan...

"Odota."                                                                                         "Ota!"

Mätsärin tulokseen oli erittäin tyytyväinen! Kehässä kävely meni päin peppua, mutta saatiin punainen. Tuomari sanoi, että meidän yhteistyötä on mukava katsoa, kun kehun koiraa niin paljon. Pakkohan sitä on kehua, kun miettii kuinka paljon neiti on kehittynyt ja rauhoittunut.

 Koska Emma voitti parinsa, se sai perinteisen punaisen nauhan, mutta yllättävässä muodossa. Meillä ei tällaista höttöä yleensä syödä, mutta kerrankos sitä, jos ilmaiseksi saa!

Henkisesti rankka ja tylsää pönötystä sisältävän päivän palkka. Ems ansaitsi höttöherkkunsa täysin! On se hieno piski, vaikka vähän haastava. Emma ♥