Lähdin koulusta aikaisemmin ja juoksin kotiin. Kiireellä Pirkanmaan Pieneläiklinikalle ja sillä poitsu sai rauhoituspiikin. Kun Eppu oli ihan unessa meidät äitin kanssa lähetettiin pois. Kävimme shoppailemassa ja kun tunti oli kulunut palasimme hakemaan toipilasta. Eppu sai herätyspiikin, mutta ei herännyt, vaikka 20 minuuttia odoteltiin. Äiti meni katsomaan Eppua ja sai vaivoin sanonuksi: "Hädin tuskin tunnen pulssia." ja kiiruhti hakemaan eläinlääkärin paikalle. Ell ravisteli Eppua ja kokeili toimiko refleksit. Onneksi toimivat ja pian taas kuului tuttu tuhina. Vähän aikaa odoteltuamme Eppu oli "jo niin virkeä", että pääsimme lähtemään. Tossa se on siitä lähtien nukkunut mun vieressä lattialla.
Mutta siis melkein menetin toisenkin koiran tänään. :´´(
Epun kuolema on sellainen isku, sitten joskus, että en tiedä miten kestän sen.
Onneksi kuitenkin nyt on kaikki toistaiseksi hyvin. Elämä jatkuu ilman kiveksiäkin, eikös? :D
Loppuun kuveja viime viikoilta.
Söpöläinen <3
"En tosiaan tua tätä takas!"
Emma ja järvi :)
"Iiiiik!! Tuolla on joku joka kattoo mua! Pelottavaa!!!"
Tykkään ottaa luontokuvia ja tää oli niin onnistunut, että julkasin tän täällä. :)
-Orava (Tämä kuva oli Ylöjärven uutisissa, kun
tein jutun koiratanssista.)
Emman todellinen luonne. :D
Vauhtia ja koko eroa riitti Welhon, samojedi, viikon vanhempi, kanssa.
Puskajussi <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tassunjäljet tänne