emmppu: Puutoksia ja puremia

Yritän nyt ottaa itseäni niskasta kiinni tän koirien blogin kanssa. On tapahtunut kaikenlaista, mutta ei ole vain huvittanut tulla kirjoittelemaan. Motivaation puutos on iso osa arkea... :/ Selityksenä kerron, että nyt on lukion ensimmäinen koeviikko menossa(en tosin ole lukenut yhtään) ja autokoulussakin on tullut pyörittyä viimeaikoina. Kevari(kevytmoottoripyörä, A1)korttia olen hankkimassa, mutta en varmastikaan tule pääsemään käsittelykokeesta enkä inssistä läpi. En osaa käyttää kytkintä, enkä takajarrua, enkä vilkkua, enkä osaa vaihtaa vaihteita ilman töksähdystä ja en osaa ajaa hidasajoa. Huomenna pitäis ajaa kemmulla Nokialle Ylöjärveltä... Saatan kuolla matkalle. Olen erittäin optimistinen ja luotan taitoihini käsitellä vierasta kevaria. -_- tästä aiheesta kirjotan enemmän pelastettu blogiini illalla

molemmille täytyy olla tietenkin oma pallo

Emman viimeiset alkeiskurssi kerrat olivat ja menivät. Toka vikalla kerralla mun polvi oli kipee ja tyttö ei totellut OLLENKAAN, vaan päätti karata vieressä esteita suorittavan kooikerhondjen ympärille ulvomaan. Koikkeri ei tästä tykännyt, vaan yritti näykkästä Emmaa. Tämä episodi pilas kaiken... Viimeiselle kerralle ei menty, koska silloin olisi ollut "kisat", jossa oli pitkä rata. Ei Emman kanssa voi suorittaa, kun maksimissaan kaks estettä kerralla. Jossain mielenhäiriössä tuli Ylökkiltä talvitreenipaikkaa haettua. No me sitten saatiin paikkaa, mutta en aio ottaa sitä vastaan. Jotenkin nyt tuntuu tökkivän Emman kanssa kaikki.
Neiti aloitti valeraskauden nro 2 keskiviikkona. Arrrrgg!! Perjantaihin menessä neito hormoonihirviö oli saanut aikaa seuraavia asioita: 1) Eppu ei uskalla liikkua enää mihinkään, koska pelkään "äitikoiran" hyökkäävän kurkkuun kiinni. 2)Mulla on vasemman käden ulkosyrjässä Emman hampaiden jäljet ja vasemman reiden sisäsyrjässä Eppun purema. (koirat tappeli, menin erottamaan niitä ja sain vähän osumaa) 3) Äidilläni on vasemman peukalon tyveessä lähellä rannetta (ja verisuonia) tulehtunut kulmahampaan reikä, jonka aiheutti niin ikään Eppu. 4) Isänikin ymmärsi, ettei Emma ole niin kiva koira "äitiys"aikana.
Nyt sitten vielä kaikille tiedoksi, että kaikki tapahtuneet puremat ovat olleet vahinkoja. Kumpikaan ei ole ihmisille vihainen, päinvastoin. Tappelun tiimellyksessä koirat vain puollustavat itseään ja me ihmiset olemme olleet varomattomia. Eiköhän me nyt vihdoin muisteta väistellä hampaita molempien suunnista.

Eppu ilmaisi mielipiteensä mun facebook-riippuvuudesta
ja meni kaappiin. :)

Eppu on muuttunut aivan eri koiraksi, kun Emma tuli meille reilu vuosi sitten. Mulla on ikävä sitä vanhaan duracellpupuEppua. Välillä näkyy pieniä pilkahduksia ja palloa jaksaa vieläkin hakea niin kauan kunhan vain heitän, mutta väsähtäessä alkaa meno muuttua köpöttelyksi. Enää ei ole palavaa intoa pojan silmissä, kun todellatodella harvoin. Kultapojan valtakausi päättyi, kun penneli astui taloon sisälle. Tuntuu pahalta, ikään kuin se olisi mun syy, että Eppu on muuttunut... tosin se on kyllä tasan mun syy. Päätin, että aloita Epun kanssa kaupunkikävelyt ja temppujen jatko-opetuksen. Epun kanssa mä lenkkeilystä nautin todella paljon. Se osaa ohittaa toiset koirat kiltisti(useimmiten) ja ei vedä!! Poju ansaitsee hyvät eläkepäivät. Jotkut ehkä ajattelee, että miksi puhelen eläkepäivistä, kun koira on vasta seitsemän ja russelit elää 14-16 vuotiaiksi. Puhun siksi, koska tunnen koirani. Jotenkin mulla on vaan semmonen tunne, että Eppu ei tuu elään toisia seitsemää vuotta. :´´(