emmppu: kesäkuuta 2012

Ripari loppui yli viikko sitten, mutta olen laiska ihminen ja vasta nyt päivitän blogia. :(
Tämän viikon olen löhöillyt. En ole tehnyt mitään järkevää,joten en ole saanut aikaan mitään. Huomenna taas leirille ja keskiviikkona kotiin. Tällä kertaa leiriläisinä eivät ole angsti-ikäiset riparilaiset, vaan 7-9 vuotiaat tyttöset. :)
Lueskelin omasta hyllystä löytyvää Helena Meripaasin Koirahullun päiväkirja 5. Viittä vaille voittajaluokka - kirjaa ja se on palannut!! Nimittäin motivaatio treenata koiria. Emman kanssa todennäköisesti alkaa agility viikon päästä. APUA! Toi on sellanen sekopää, että saas ny nähä tuleeko mitään. Jalkojen välissä pujottelua, paikalla oloa ja luoksetuloa ollaan harjoiteltu semiahkerasti. Silti jännittää paljon. Päätin tänään, että aloitetaan jälkireenit ensiviikolla. Täytyy vain hommata sitä ennen verta, sieni ja harjanvarsi.
Verijälkeä alan tehdä molemmill. Verijälki on erityisesti Emmalle hyvä harrastus. Pääsee nenä hyötykäyttöön.

Pari päivää sitten käytin koiria uimassa. Molemmilla oli jälleen liivit päällä. Emma se jaksaa yllättää. Siitä on tullut hirveä vesipeto! Pakko sanoa, että mun koirat eivät kyllä ole ihan normaaleja uimareita. Eppu sukeltaa ja Emma hyppii pommilla järveen. Se näyttää niin hassulle! :D Molemmat koirat tykkäävät kuplista, joita tulee polskimisen seurauksena. Emma on kehittänyt itse tavan luoda kuplia. Fiksua! Loppuvaiheessa uimista Eppukin alkoi vähän pomppia veteen. Hulluilla on halvat huvit, mutta meilläpä onkin ihan ilmaset!

keppityttö

Emmalla on aina toi kieli pihalla!

ilmeellä läpi elämän ;)

pommii!

iso E ja pikku e <3

keppipoika

maisemia ;)

Rapsutuksiin! -Veera ja Eet

Kesäloma alkoi ja peruskouluni päättyi. Haikeaako? Ei oikeastaan, päin vastoin. :) Nautin siitä, että pääsen vanhoista naamoista eroon ja vähän vaihtamaan kuvioita. Suuntana tosin lähilukio, Ylöjärven oma Ylukio, mutta kai siellä nyt muutamia uusia kasvoja on.

Maanantaina tuli sellanen fiilis, että kiireesti pois näistä ympyröistä. Tiistaina sitten lastattiin auto ja lähdettiin äiti, minä ja koirat matkaan kohti Merikarviaa. Ajettiin sitten "pikkusen" harhaan... Käytiin Juustoportilla, Jalasjärvellä, kääntymässä ja hakemassa kartta. Jalasjärveltä lasketeltiin Karvian, Honkajoen ja Siikaisten kautta Merikarvialle. Helppo ei tuokaan pätkä ollut, koska.... Emman mielestä hiekkatie oli aivan liian kuoppainen ja oksensi. Haistelin sitten siinä, kun uusi, outo haju napsahti nenään. "Äiti.... haistatko? Ihan niinku... niinku... niinku koiran oksennus." Käännyin takapenkkiä kohden. "Äiti, Emma on OKSENTANUT!" Aloin nauramaan hysteerisenä. Matka oli ollut legendaarinen. Ensin ajoimme reilu sata kilometriä harhaan, koira oksentaa ja alkaa satamaan kaatamalla vettä. Ei muuta kuin siivoamaan ja koirat ulos autosta.
VIHDOIN kun pääsimme Merikarvialle, Mericampingin pihaan, olimme kaikki neljä matkustajaa aivan uupuneita. Nopeasti tavaroiden purkaminen mökkiin ja sitten rantaan kuvailemaan. Koirat juoksivat innoissaan ja Eppu hyppäsi välittömästi uimaan. Höpsö koira, joka ei välitä veden kylmyydestä ollenkaan. Uimaan täytyy päästä aina, kun silmä välttää. Illalla vielä kävimme Merikarvian keskustassa kaupassa ja hakemassa pitsan.
Tönössä huomasin, että Emmalla oli ihmeellinen jälki masun lähellä. Kiireellä soitin kaverilleni, että tämä katsoisi netistä kyyn pureman ja kertoisi miltä se näyttää. No, tuntomerkit eivät sopineet ja huokaisin helpotuksesta. Vähän ajan kulutta tajusin mikä tyttöä oli purrut. PUNKKI!!! Emme olleet keksineet sitä heti, koska Emma oli itse irroittanut punkin, joten jäljellä oli vain jälki. Sittemmin äiti muisti kuinka Emma oli rannalla touhottaessaan hypähtänyt, vinkaissut ja katsonut mahaansa, sekä poistanut punkin. Nyt täytyy vain toivoa, ettei kyseinen ötökkä olisi borrelioosin kantaja. 2/3 rannikkoalueen punkista kantaa borrelioosia, mutta sen tarttuminen uhriin vaatii, että punkki olisi vähintään päivän kiinni. Emmalla punkki oli kiinni ehkäpä kolme sekuntia. Tänä oli ensimmäinen punkki IKINÄ mun koirilla. Enkä puhu nyt vain Epusta ja Emmasta, vaan Topista, Ticosta(cockeri) ja Remusta(sakpai). Noh, kerta se on ensimmäinenkin. Toivottavasti punkkikokemus ei toistuisi enää ikinä!
Seuraavana päivänä pakattiin tavarat ja koirat autoon lenkin jälkeen ja lähdettiin kohti Kristiinankaupunkia. Siellä kierrettiin vähän aikaa ja lähdettiin kotia kohden.

Vaikka olimme reissussa vain päivän verran tuntuu kuin olisimme olleet vähintäänkin viikoin poissa kotona.

Borta bra men hemma bäst!

Seuraavaksi kuvasatoa reissusta. Äitiliinin kuvia en täällä viitsi julkaista, joten melkeinpä kaikki "nähtävyyskuvat" jäävät pois, mutta koiria on senkin edestä. Enjoy!

Niin ja hei, lähden lauantaina aamusta kohti Pyhää ja Pelkoseniemeä, Lappi2 riparille. Se onkin tänä vuoden toinen ja viimeinen riparini. Jee! ;) Tyttöleiri on vielä tämänkin jälkeen, mutta se on vain muutaman päivän.