Meillä harrastetaan ilon kautta!

Tänään oli erittäin jännä päivä! Ylöjärven Koirakerho järjesti epikset Pinotiellä. Mietin menisinkö töihin, mutta kisakärpö puraisi. Aamulla pakattiin autoon äiti ja kamera, treenikassi ja Emma.
Koko viikon on jännittänyt, mutta eilen illalla mietin jo, että vedänkö suunnitelman puihin. Emmahan on tunnetusti kiljuva paniikkipyörre, kun toisia koiria on näkyvissä. Olin siis syystäkin hyvin hermostunut.

Väsynyt neiti

 Ilmoitin Emman yhdelle radalla ja Epun kahdelle. Näin jälkeen päin ajatellen olisin voinut tehdä toisin päin. KYLLÄ! Emman ilmoitin supermölleihin, luokkaan, jossa ei ollut muita esteitä kuin hyppyjä ja putkia. Ratahan oli naurettavan helppo siihen nähden, mitä olemme yleensä treenanneet. Kuitenkaan päivän teemana ei ollut haastaa koiraa agilityssä, vaan katsoa toimiiko pikkuapina kisatilanteessa. Olin henkisesti valmistautunut siihen, että koira karkaa lähdöstä rähisenään ja ulisemaan eikä radallakaan pystyisi keskittymään. Katsokaapas video.

Emman rata

Kyllä syö miestä toi loppu... Tarkoitus olisi ollut tulla putkelta kaksi hyppyä suoraan eteenpäin, mutta jossain mielenhäiriössä vedinkin tokavikan hypyn jälkeen koiran väärälle esteelle. Täysin ohjaajan virhe. Hävettää ihan. Mutta kuten varmaan teidätkin, Ems yllätti mut täysin. Alussa en pahoinpidellyt koiraani, vaikka videossa se siltä näyttääkin. Härräsin lähtöä varten ja sen jälkeen oli hienoisia erimielisyyksiä tapapuolen sijoitus paikasta. Emma oli mukana lähdöstä asti todella hienosti eikä välittänyt häiriöstä. Voi kuinka olenkaan ylpeä tuosta pikku pönttöpäästä. Pakko vielä kertoa hauska juttu... Radan ihanneaika oli 60s. Ems vetäs radan kiemurat 36 sekuntiin höntsäilemällä. Mitä tosta koirasta vielä tuleekaan, kun se on hitaanakin noin nopea...

Väsyneempi ukko

Emman rata oli ohi ja lähettiin takaisi kotia kohti vaihtamaan koiraa. Äitsy ja Emma jäivät kotiin, kun me Epun kanssa suunnattiin taas Pinotielle. Eppuhan on viimeksi nähnyt esteitä puolisen vuotta sitten, joten odotukset ei olleet kovin korkealla. Ukko on muutenkin viimeisen pari kuukauden aikana hidastunut ja laiskustunut entisestään. Toukokuussa napsahtaa mittariin vasta tai jo, riippuu miten sen ajattelee, yhdeksän vuotta.

Päivän teema oli kyllä surkea ohjaaja! Emman radan hyllytin ja samoin Epun ensimmäisen yrityksen. Mokailin Eppua ohjatessa molemmilla radoilla enemmän kuin tarpeeksi ja poistuinkin nauraen radoilta pois. Niin ei ole vielä ikinä käynyt, joten tämä päivä oli käänteen tekevä. Vihdoinkin osaan aidosti harrastaa ilon kautta!

                 Epun rata

Epun toisen yritys. Keppien alku takkusi myös ekalla radalla, mutta kun oikea aloitusväli ja rytmi löytyi, meno muuttui vallan upeaksi. Olisi pitänyt hypyn jälkeen vedättää enemmän oikealle, ennenkö antaa käskyn kepeille. Myös toiseksi viimeinen este, putki, oli haastava molemmilla kerroilla. Siinä olisi pitänyt hidastaa ja kääntää jyrkemmin. Vanhuus näkyy videolla. Ukosta on tullut oikeasti hidas pappa. Hienostihan ukko silti meni! Tämän päiväisen jälkeen olen vahvasti sitä mieltä, ettei me Pepsin kanssa lähdetä virallisiin enää. Epiksissä voidaan käydä silloin tällöin. Meille sopivin harrastus taitaa olla yhdessä kölliminen.

Kyllä saan olla ylpeä koiristani! Emman käytös oli odotetun kaltaista radan ulkopuolella, ehkä vähän rauhallisempaa kuin odotin, mutta radalla tyttö oli positiivinen yllätys. Eppu on vanha, mutta silti meni hienosti. Omat töppäilyt laitan jännityksen piikkiin. Emman aion ilmoittaa virallisiin kisoihin pari kuukauden päästä. On toi tyttö vaan upea koira, vaikka sitä aina mollaankin. Herkkä, kipakka ja tulinen, ihan kuin omistajansa.