Pitkäperjantain aamulenkin jännitystä

Tänään heräsin aamulla 7.30 ja lähdin tyhjin vatsoin lenkille molempien kanssa.

Alku suju ihan hyvin, käveltiin ladulle, kun ajattelin että ei siellä kukaan vastaan tule. Olin erittäin väärässä.
Kymmenkunta minuuttia oltiin kävelty kun ensimmäinen hiihtäjä tulee vastaan. Huudan koiria ja juoksen suoraan erittäin märkään ja upottavaan hankeen. Koirat seuraavat kiltisti ja hiihtäjä hiihti hymyillen ohi.Eikä valittanut että koirat ovat ladulla vapaana ja satuttavat ihmisiä.(Eräs vanha mies huuti niin kerran mulle kun koirat oli hihnassa ja käveltiin ladulla korkeintaan kymmenen metriä pois kuntopolulta)
Jatkettiin lenkkiä ihan kaikessa rauhassa taas, tosin nyt katsoin tarkasti tuleeko edestä tai takaa hiihtäjiä.
Meniköhän edes viittä minuuttia kun seuraava hiihtäjä tulee. Syöksyn taas hankeen ja huudan koiria,mutta yht´äkkiä kaadun jonkin puunkarahkan takia suoraan naamalleni hankeen. Hiihtäjä nro2 hiihtää nauraen ohi. No siinä vaiheesa jo naamani punoitti ja ajettelin soitanko äidin hakemaan.Olimme tuolloin jo melkein Julkujärven leirikeskuksella. No päätin että en anna periksi, vaikka mikä olisi.
Käännyimme "Julkkarin majan" parkkipaikan kohdalla takaisin. Nyt olimme saaneet kävellä rauhassa jo reilut kaksikymmentä minuuttia! Ajattelin että nyt hiihtäjät ovat jo kaukana, kun Topi alkoi käyttäytyä oudosti. Sitten se tuli! Hiihtäjä nro2 suksi meitä kohden alamäessä ja minulle tuli taas kauhea kiire hypää hankeen. Eppu säntäsi heti perääni, mutta Topi katsoi ilmeellä "Ja taasko? En kyllä tule". Mutta kun otin taskusta pari namipalaa niin johan se tuli. Topi on niin ahne koira. :D
Nyt olin jo niin märkä ja viluinen että ei kiinnostanut kävelinkö lätäköstä vai mistä. Olin jo melkein kotona, kun seuraava vaaranpaikka tuli. Pojat olivat vapaana ja sitten huomasin 25 metrin päässä vaalean labbiksen ja mies piti sitä hihnassa. Topi oli seisähtänyt ja huomannut koiran. Topsu seisoi jo "ryntään kohta sinun luoksesi"- asennossa, kun tarrasin pannasta kiinni ja komensin Eppua pysymään paikalla. Laitoin pojat hihnaan ja hyppäsin(TAAS!)upottavaan hankeen ja koitin kiskoa koiria mukaani. No loppujen lopuksi se meni ihan hyvin. Kyseinen koira oli uros ja en halua edes tieytää mitä olisi tapahtunut jos en oli saanut noita sekopäitä kiinni. Ne kun on sellaisia epäsosiaalisia moukkia. LOPULTA pääsin kotiin ja nyt istun koneella ihan kuolleena. Ja kun pitäisi lähteä viiden tunnin päästä vielä iltalenkillekin.-.-´´
Elämäni on yhtä lenkkiä. Olin ajatellut treenata tänään Epulla agia,mutta enpä taida jaksaa. Topilla vois ottaa vähän TOKOa ja Epulla on vapaapäivä.Mutta menen nyt sitten lukemaan ja viettämään rauhallista pitkäperjantaita.
Käykääs myös koirien kotisivuilla, osoite on www.freewebs.com/teamriehurakit

Hyvää Pääsiäistä lukijoille!