aikuinen nainen hemu on, ei enää eksy maailman tuuliin

Monesti on pitäny tulla kirjottelemaan, mutta aina se on jäänyt. Viime lauantaina olin YLÖKKin järjestämässä epävirallisessa agilitykisassa töissä. Siellä oli yllättävän mukavaa. Ensikerralla voisin mennä Epun kanssa kisailemaan. :)

Sunnuntaina oli erijännä päivä. Nimittäin Hemunaisen ekat agitreenit. Olin aivan paineissa ja ajatus treeneistä jopa ahdisti. Ryhmäni on tosi mukava ja ottivat meidät Epun kanssa vastaan hyvin, joten hammasta purren vain treeneihin. Treenihalliin päästessä sisällä oli jo yksi bichon ja Emma näki sen... Hetki siinä ulvottiin puolin ja toisin. Kun neiti oli hetken hiljaa nostin sylin kautta puomin alastulolle ja pari kertaa otettiin kontaktit, jotka muuten meni tosi hyvin! Sitten koira kevythäkkiin ja peitto häkin päälle. Laitan aina peiton häkin päälle, pysyy koiruudet rauhallisempina. 

niemitien agivalio;)

Pian olikin ryhmä koossa ja me saatiin Emman kanssa kunnia aloittaa. Edellinen agikerta oli ollut elo- tai syyskuussa ja päättynyt Emman karkaamiseen hypyltä toisen koiran luokse, joka ei tykännyt ja meinasin antaa hammasta häirikölle. Kauhukuvat mielessä otin koiran ulos boksista ja namit kouraan. Ensi alkuu hypyn toiselle puolelle targetti ja siihen makkara, sitten koira toiselle puolelle ja käsky. HUH! Se hyppäs hyvin. Sama uudestaan, että varmistuin, ettei se ollut vahinko. Ei ollut. Seuraavaksi hyppy + rengas yhdistelmä ja sekin mentiin hienosti. Olin nyt jo aivan innoissani! Koira oli kuulolla ja namin voima oli uskomaton. Vieraat ihmiset ja koirat eivät kiinnostaneetkaan, kun vastassa oli omistaja ja makkara. Tai no, lähinnä varmaan se makkara siinä tärkeämpi keskittymissyy oli. Sitten päätin kokeilla ekaa kertaa ikinä aata! Taas targetti ja makkara alastuloon ja neiti toiselle puolella. "Kiipee!" Ja johan se liikui! Hirvittävää vauhtia koira kiipesi esteen yli ja pysähtyi alastuloon! Iiiikiiikiiiiiikiiiiiik! Emma on ehkä sittenkin agilitykoiraksi! Kontaktiesteet on aivan ehdoton lemppari tuolla neidillä! Kukapa ei makkaramaatista tykkäisi. Emma tykkää jopa niin paljon, että kauhulla katselin, kun neiti lensi aan harjan yli. Pelotti, että koira ei tulisi niskoilleen alas, mutta sai tassun kontaktiin ja meno pysähtyi targetille.

Muutamia esteyhdistelmiäkin uskallettiin ottaa ja huomasin muutamia ongelmia:

1) irtoaminen, tai oikeastaan sen puute. Jos mulla on nami kädessä, koira jää pomppimaan käden puolelle. Jos mulla on lelu kädessä/taskussa, koira jää pomppimaan vasten, eikä liiku yhtään mihinkään. Muutenkin irtoaminen esim. hyppyhyppymutkaputki-yhdistelmän putkeen on jotain niin hankalaa. Ei sinne putkeen vaan mennä, jos neiti ei huvita.

treenikavereita ja pukitreeniä ala Tilta

2) kontakteille karkaaminen. Kontaktit tosiaan on Emman mielestä niiiiiiiiiiiin kivoja, ettei muita tarvis ollenkaan mennä. Tätä yritän häivyttää vähentämällä palkkaa ja kontaktien toistamista, koska neiti selkeästi osaa sen.

3) 2. hypyn kierto. Hyppyhyppy-yhdistelmässä neiti harrastaa 2. hypyn ohijuoksemista. Yritän pitää oman linjani suorana ja näyttää esteen erittäin selkeästi, mutta usein koira vain juoksee ohi.

Oikeastaan tuon kummoisempia ongelmia ei pistänyt silmään, mutta toi nyt olikin vasta ensimmäinen agitreeni.

Olen huomannut viime aikoina, että neiti on aikuistunut. JEEEE! BILEEET! Johan sitä jo 20 kuukautta odotettiinkin. Ulkonakaan ei ulvota enää ihan niin paljon. "Jätä"-käsky toimii kuin unelma ja pikkuhärpäkkeiden(avaimet, kynä, ripsivärituubi, villasukka,yms) tuomisopetuskin etenee hyvin! Nyt jopa Eppu on alkanut opettelemaan sitä, huomattuaan kuinka paljon namia irtoaa, kun nostaa huskyavaimenperästäni nipun ilmaan. Videota voin kuvata jossain vaiheessa, kunhan löydän pokkarini.