sunnuntai 5. elokuuta 2012

Epistelyä ja pelottelua!

Oon aika pro noiden otsikoiden kanssa. :D
Noh ehkä tästä selvitään...

Torstaina 2.8. oli Mutalassa YlöKkin järjestämät epäviralliset agikisat. Sinne suunnattiin Epun kanssa. Tarkoitus oli mennä sekä möllien että kisaavien radat, mutta se kisaavat jäi menemättä. Kuskina toiminut äiti heitti meidät ensin kentälle, vei mökille tavaroita ja tuli takaisin. Möllit olivat siinä vaiheessa käyty läpi ja kisaavien radanrakennus käynnissä. Kisaavat minit menivät viimeisenä ja maksi eivät olleet vielä edes aloittaneet, joten kuljettaja vähän hermostui. ;) Rata vaikutti hieman kinkkiseltä. Paljon pitkiä suoria, joiden päässä on takaakierto. Ei ihan unelmarata meille, varsinkaan, koska koiruus on tommoinen vetelys nykyään, ettei noin "pitkään ja haastavaan" rataan riitä enää paukkuja. :D Lähdettiin sitten kotiin, koska halusin säilyttää mölliradalta jääneen hyvän fiiliksen ja piti päästä siivoamaan!

MUTTA sitten rataan. Kyseessä oli Jari Helinin tekemä rata. Ihanneaika oli 46s.
Rata oli helppo ja kiva. Eppu teki varmaa suoritusta(omalla "nopeudellaan" :D ) ja yritin ohjata selkeästi. Tulos 0vp ja aika 40.09. Tulos -5.91. JEE ! Olin tosi ilonen nollasta, vaikka kyseessä olikin möllirata ja epikset. Sijoituksia ei meille tullut, koska ollaan kahden radan verran kisaavia. Laskeskelin kuitenkin, että mikäli kisaavien tulokset olisi otettu huomioon olisimme olleet kolmansia. 

Seuraavat kisat on sitten viralliset. Ylökkin kisat syyskuun alussa Vuorentaustassa. 

Eilen käytiin pitkällä lenkillä Haaviston metsässä. Ei kuntoradalla, vaan ihan oikeasti metsässä. Koirat nauttivat juoksemisesta ja minä nautin hiljaisuudesta ja koirien riemusta. Oltiin jo melkein polun päässä, jossa ottaisin koirat hihnaan ja palaisimme kävelytielle. Yht´äkkiä edessä seiso eläkeläispariskunta. Eppu juoksi heti haistelemaan, mutta Emman sain kiskaistua syliin. Mies sai kauhean kohtauksen ja alkoi huutamaan kuinka koirat eivät saisi olla vapaana ja kuinka hän oli naapurillekin sanonut, että jos koirat eivät pysy kurissa ja hihnassa, mies hakee halon ja tappaa koirat sillä. Miehen paasatessa laitoin Epunkin kiinni ja pyytelin anteeksi ja yritin päästä lähtemään. Lopuksi mies vielä huusi, että jos hän näkee vielä kerran minut ja koirat vapaana, ne eivät kävele kotiin.... Tuli sillai niinku vitun kiva fiilis. Koirat on mun elämä. Ainoo syy elää ja en kestä sekuntiakaan, jos niitä uhkaillaan. Rento lenkki loppu sitten siihen, että itkeä tirautan kotiin kävellessä. (okei, toi mies ei ollut kyllä ainoa syy mun itkuuni. kotona on vaan niin kivaa... -_-) Nykyään itken yleensä aivan turhasta ja nauran kun ei saisi. Hyvä minä! No mutta sinne metsään ei olla nyt vähään aikaan menossa.


Tänään otettuja kuvia....
neiti alkeiskurssilainen :*

my love <3 td="td">

pepsu pyöri tänään kakassa... jouduin peseen sen ja silti haisee! :(

oon wannabe luontokuvaaja :)

hämähämähäkki

3 kommenttia:

  1. Tosi tyhmä juttu kyllä toi äijä.. :( Ja itsekin olen nuorempana ollut sellainen, että tollaisen säikäyttävän tilanteen jälkeen on herkästi itku tullut, kun tilanne on rauhoittunut.
    Tosi raukkamaista kyllä äijältä, löisin vetoa ettei olisi kehdannut sellaisia huudella jos vastassa olisi ollutkin joku aikuinen ihminen (saati sitten aikuinen mies), helppohan se on nuorelle tytölle räyhätä (toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitat).. Tekis mieli joskus äitin ja Aneten ja Annelen luona käydessä hakeutua piruuttani sinne päin ihan, että pääsis sanomaan äijälle pari valittua sanaa.. Anna koordinaatit niin mä olen jo menossa.. ;)

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän mitä tarkoitat. :) Helppoa se on tulla huuteleen mulle kahden minikoiran(Emmasta tosin saattaa mulle medi) kanssa liikkuvalle.
    Mies taisi vähän Eppua pelästyäkin, kun koira juoksi karvat pystyssä suoraan kohti. Kyllä me vielä tonnekin metsään mennään!

    VastaaPoista
  3. Voi helv* tollaisia ihmisiä!! Noista ei saa, kun pahan mielen :( Ymmärrän, että vastapuoli saattaa tilanteessa säikähtää koiria, mutta kun mitään ei tapahdu ja tilanne on ohi, niin on aika paksua uhata tappaa toisen perheenjäsen. Ärsyttää oikein ja toi on ihan totta, että miespuoliselle ei olisi kuitenkaan uskaltanut räyhätä samanlailla. Mua ainakin viedään noissa tilanteissa aina 6-0, kun en saa pidettyä puoliani.

    VastaaPoista

Tassunjäljet tänne