aikuinen nainen hemu on, ei enää eksy maailman tuuliin

Monesti on pitäny tulla kirjottelemaan, mutta aina se on jäänyt. Viime lauantaina olin YLÖKKin järjestämässä epävirallisessa agilitykisassa töissä. Siellä oli yllättävän mukavaa. Ensikerralla voisin mennä Epun kanssa kisailemaan. :)

Sunnuntaina oli erijännä päivä. Nimittäin Hemunaisen ekat agitreenit. Olin aivan paineissa ja ajatus treeneistä jopa ahdisti. Ryhmäni on tosi mukava ja ottivat meidät Epun kanssa vastaan hyvin, joten hammasta purren vain treeneihin. Treenihalliin päästessä sisällä oli jo yksi bichon ja Emma näki sen... Hetki siinä ulvottiin puolin ja toisin. Kun neiti oli hetken hiljaa nostin sylin kautta puomin alastulolle ja pari kertaa otettiin kontaktit, jotka muuten meni tosi hyvin! Sitten koira kevythäkkiin ja peitto häkin päälle. Laitan aina peiton häkin päälle, pysyy koiruudet rauhallisempina. 

niemitien agivalio;)

Pian olikin ryhmä koossa ja me saatiin Emman kanssa kunnia aloittaa. Edellinen agikerta oli ollut elo- tai syyskuussa ja päättynyt Emman karkaamiseen hypyltä toisen koiran luokse, joka ei tykännyt ja meinasin antaa hammasta häirikölle. Kauhukuvat mielessä otin koiran ulos boksista ja namit kouraan. Ensi alkuu hypyn toiselle puolelle targetti ja siihen makkara, sitten koira toiselle puolelle ja käsky. HUH! Se hyppäs hyvin. Sama uudestaan, että varmistuin, ettei se ollut vahinko. Ei ollut. Seuraavaksi hyppy + rengas yhdistelmä ja sekin mentiin hienosti. Olin nyt jo aivan innoissani! Koira oli kuulolla ja namin voima oli uskomaton. Vieraat ihmiset ja koirat eivät kiinnostaneetkaan, kun vastassa oli omistaja ja makkara. Tai no, lähinnä varmaan se makkara siinä tärkeämpi keskittymissyy oli. Sitten päätin kokeilla ekaa kertaa ikinä aata! Taas targetti ja makkara alastuloon ja neiti toiselle puolella. "Kiipee!" Ja johan se liikui! Hirvittävää vauhtia koira kiipesi esteen yli ja pysähtyi alastuloon! Iiiikiiikiiiiiikiiiiiik! Emma on ehkä sittenkin agilitykoiraksi! Kontaktiesteet on aivan ehdoton lemppari tuolla neidillä! Kukapa ei makkaramaatista tykkäisi. Emma tykkää jopa niin paljon, että kauhulla katselin, kun neiti lensi aan harjan yli. Pelotti, että koira ei tulisi niskoilleen alas, mutta sai tassun kontaktiin ja meno pysähtyi targetille.

Muutamia esteyhdistelmiäkin uskallettiin ottaa ja huomasin muutamia ongelmia:

1) irtoaminen, tai oikeastaan sen puute. Jos mulla on nami kädessä, koira jää pomppimaan käden puolelle. Jos mulla on lelu kädessä/taskussa, koira jää pomppimaan vasten, eikä liiku yhtään mihinkään. Muutenkin irtoaminen esim. hyppyhyppymutkaputki-yhdistelmän putkeen on jotain niin hankalaa. Ei sinne putkeen vaan mennä, jos neiti ei huvita.

treenikavereita ja pukitreeniä ala Tilta

2) kontakteille karkaaminen. Kontaktit tosiaan on Emman mielestä niiiiiiiiiiiin kivoja, ettei muita tarvis ollenkaan mennä. Tätä yritän häivyttää vähentämällä palkkaa ja kontaktien toistamista, koska neiti selkeästi osaa sen.

3) 2. hypyn kierto. Hyppyhyppy-yhdistelmässä neiti harrastaa 2. hypyn ohijuoksemista. Yritän pitää oman linjani suorana ja näyttää esteen erittäin selkeästi, mutta usein koira vain juoksee ohi.

Oikeastaan tuon kummoisempia ongelmia ei pistänyt silmään, mutta toi nyt olikin vasta ensimmäinen agitreeni.

Olen huomannut viime aikoina, että neiti on aikuistunut. JEEEE! BILEEET! Johan sitä jo 20 kuukautta odotettiinkin. Ulkonakaan ei ulvota enää ihan niin paljon. "Jätä"-käsky toimii kuin unelma ja pikkuhärpäkkeiden(avaimet, kynä, ripsivärituubi, villasukka,yms) tuomisopetuskin etenee hyvin! Nyt jopa Eppu on alkanut opettelemaan sitä, huomattuaan kuinka paljon namia irtoaa, kun nostaa huskyavaimenperästäni nipun ilmaan. Videota voin kuvata jossain vaiheessa, kunhan löydän pokkarini.

agility tuli ja ongelmat meni

Mun tunne tällähetkellä... En osaa edes kuvailla sitä! Valtavaa iloa, onnellisuutta ja rauhaa sisimmässä.Oikeesti tekis mieli vaan pomppia ja kiljua riemusta, mutta en viiti, ettei äitikkä hermostu. :DAgility siis todellakin rentoutti. Ai vitsit mä oon kaivannu sitä lajia. 

Ryhmässä on tosiaan kolme naista ja monta bichonia! Yhteensä valkoisia untavapallero-koiruuksia oli mukana viisi. Eppu edusti yksinään karkeampaa karvanlaatua, mutta eipä se näkynyt menoa haittaavan. Aluksi jännitin vähän, miten ukko suhtautuu uusiin tuttavuuksiin ja vieläpä ryhmässä oleviin toisiin uroksiin. Alussa Eppu vähän murahtelikin tytöille, Tildalle ja Helgalle. Onneksi kuitenkin ääntelyt loppuivat lyhyeen ja jännitys hävisi molemmilta. :)

Muut ryhmän koirakot olivat möllimöllitasoa, joten rataa ei sen kummemmin rakennettu. Eteenmenoa harjoitelivat kolmen hypyn kanssa ja toinen pätkä oli hyppy, mutkaputki, puomi. Melkein heti päästiinkin poistsun kanssa kokeilemaan miltä meno maistuu näin melkein puolen vuoden tauon jälkeen. Eppu oli jo kotona kamoja pakatessa tajunnun mihin mennään, joten eipä tarvinnut pahemmin innostaa esteisiin. Ensin varovasti putkea. Koira suhahti sinne ja välittömästi oli taas loikkimassa jaloissa "Lisää! Lisää!"-katseen kanssa. Otettii hypyt ja jäin itse selvästi taakse ja karjaisin vain eteen. Poika meni eteenpäin kuin höyryjuna. Sitten laitettiin ihan leikiksi ja juostiin ja pyörittiin miten mieli teki ja koira oli kuulolla ja vauhtia riitti. Agilityhän lopetettiin juurikin vauhdin hiipumisen takia, mutta kyllä nyt vauhtia oli kuin "silloin ennen vanhaan". Kepeillä tuli alussa se iänikuinen virhe, koira puikahtaa 2. vikasta välistä ulos, mutta sekin saatiin Rinan ohjeita muistelemalla menemään oikein. Neljännellä kerrallu, kun otin koiran juoksemaan alkoi vauhti jo vähän hidastua, mutta reippaasti poika silti pinkoi. Alkoi Epun treenaaminen ja kisat vähän poltella, mutta ei! Eppu on eläkkeensä ansainnut. Välillä käydään leikkimässä Emman treeneissä, mutta ei enää vakitreenejä. 

Ryhmä on todella kiva! Parhaimpia missä olen ollut. Ehkä se, että täällä ei olla niin kuoleman vakavia, tekee ryhmästä rennon ja sellaisen, johon on helppo ja mukava tulla. Tänään itsetuntoa hiveli kaikki ne kehut mitä treenikaverit sanoivat. "Sanoit, että tuutte vaan kokeileen, mutta että te ootte NOIN  hyviä!!" Hihii! :) Johan tässä on ratoja vuosia hinkattukin. Mulle jopa sanottiin, että koska olen "niin kokenut" voin ihan reippaasti vaan antaa ohjeita ja tehdä ratoja. MITÄÄÄH!?! :D Tuntu tosi hassulle kuulla noi sanat. Minä, Veera, seitsemäntoista vuotta, saisin neuvoa aikuisia? Eipä olisi sanottu noin, jos olisin mennyt Emman kanssa sinne. Jännittää nähdä miten Emma käyttäytyy uudessa paikassa, uusia koirien ja ihmisten ja uusia hajujen keskellä. Luutavastai mielenkiinto muhun ja mun kanssa tekemiseen on minimaalista, mutta pidetään peukkuja, että saatais edes jotain opeteltua.

Nyt muutamia kuvia, joita napsin eilen jäälenkillä.

korvahömppä

ukko ja akka

mihin sitä nenäliinaa tarvii, kun on pitkä kieli?

emma leikkii majavaa....

... ja eppu  leikkii emmaa

.... se on vaan niin sekopää

unelmamies!

Emman abc

Äidinkielen ykköskurssillä piti tehdä itsestään aakkoset. Tein tämän koirille. Ensimmäinen sana, joka tulee mieleen jostain kirjaimesta liittyen harrastuksiin, arkeen, luonteeseen tai johonkin.

Emman aakkoset

A gility

B londi

C anicross

D ancing Queen

E ppu

F riskies

G aselli

H ajut

I nnokas

J älki

K eskittymiskyvytön

L apsi

M ökkeily

N arttu

O ma

P usuttelija

Q uningatar

R iehuja

S öpöliini

T errieri

U lvonta

V aleraskaus

W inkulelut

X treme

Y lökk

Z emppa

Å ålalaa

Ä itin vaavi

Ö ykkäri

Epun aakkoset tulee tämän illan tai huomisen aikana, mutta nyt suuntaamme aksatreeneihin!! :)