No asiaan...
Toissapäivänä huomasin, että Epun leikkaushaavassa oli tulehtumisen merkkejä. Siinä oli sellainen "pallo", josta puristamalla tuli mönjää ulos. Itsestään sulavien tikkien solmukohta ei ollut sulanut vieläkään pois. Eilen illalla haava oli pahemman näköinen ja tänään aamusta heti soittelin eläinlääkäreihin. Lopulta äitini sai ajan 16.15 Pirkanmaan Pieneläinklinikalle. Meitä ennen oli eräs nainen ja tolleri-pentu, jolla ilmeisesti oli jalka vähän venähtänyt, jota pentu oli ontunut. Enää ei kuitenkaan ontumista ollut, joten ell pääsi suoraan Epun kimppuun. Ell huuhteli haavan ja laittoi hunajapohjaista tulehduslääkettä. Sitä pitää sivellä kaksi kertaa päivässä märkivään kohtaan. Eppu murisi kuin lääkäri-täti puristeli haavaa, joten se on ollut tosi kipeä. Mulle poiju ei näytä kipeyden merkkejä ollenkaan. : / Nyt ollaan kuitenkin menossa parempaan suuntaan.
Eilen agilityssä Eppu oli alussa aivan korvat hukassa. Sitten toisella kerralla sain koiraan kunnon kontaktin ja Rinan (kouluttaja) mielestä "mukavaa rullailua välillä!" 99.9% virheistä agilityssä on mun syytä, mutta Eppu jaksaa silti mennä.
Olen todella kiitollinen, että mulla on näin ihana koira! Rakastan Eppua tooooooosi paljon, enemmän kuin mitään. Pelottaa ajatella, että mitäs sitten kun Eppu kuolee... Kestänkö mä sen? Okei, jäis mulle vielä Emma, mutta tykkään Emmasta paljon, mutta Eppu on aina numero uno! Toivon, että mulla ja Epulla olis vielä kymmenen ihanaa yhteistä vuotta, mutta sitä ei ikinä tiedä. Siksi pitääkin halia ja pusia koiraa varje dag, jotta sitten ei kadu kun on liian myöhäistä.
Loppuun kuvia isosta pojasta. <3
Epun oli _aivan_pakko_ hypätä mutaojaan. : D
Aurinkopoju :)
Partasuu <3
Simmuinen ;)
I <3 E
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tassunjäljet tänne