Viihdettä koko rahan edestä

Aurinko paahtoi sunnuntaina Ylökkin agilitykisoissa Mutalassa. Kisoihin tuli lähdettyä aika rennoissa merkeissä. Eipä siinä oikein jännitystä ilmennyt hirveämmin missään vaiheessa. Olisi ehkä pitänyt... :D

Radat menivät niin päin pyllyä, ettei videomateriaalia yksinkertaisesti voi julkaista. Ne onnekkaat, jotka näkivät ratamme livenä, saivat viihdettä oikein urakalla. Voi hyvänen aika sentään... En voi olla pettynyt koiriin, koska itsellä oli varsin hauska päivä. Ikinä en ole kisoissa nauranut yhtä paljon kuin nyt.

Emman agirata sujui hyvin kolmannelle esteelle. Neljäs este oli puomi, mutten saanut koiraa käännettyä tarpeeksi jyrkästi ja kuulonsa hetkellisesti menettänyt neiti luiskahti aalle. Jatkoimme rataa, kunnes Emmi juoksi keinulta niin komeesti naamalleen, että koin parhaaksi lopettaa. Olimme ensimmäisinä luokassa, joten aikaa valmistautua henkisesti ei pahemmin ollut. Yritin ennen radalle lähtö saada koiraan kontaktia, mutta ehei, neitiäpäs ei tylsä omistaja kiinnostanut pätkän vertaa. Poistuin radalta hymähdellen Hemppahönölle.

Epun agirata oli puolestaan ihan hyvä, mutta hiiiidaaas. Kepeiltä tultiin vikasta välistä ohi, mutta huomasin sen vasta liian myöhään ja koira meni jo putkessa. Sinänsä hupaisaa, että vaikka koira käytännössä mateli radan, en ehtinyt korjaamaan keppejä. Loppusuoralla ajattelin lähteä itse etenemään, koska luotin koiraan, liikaa. Eppu päättikin juoksi niin komiasti muutaman esteen ohi. Mietin nanosekunnin lähdenkö korjaamaan, mutta koska koira eteni suhteellisen nopeaa vauhtia, eikä meillä ole tavoitteena kuin hauskanpito, annoin tulla ohi. Poistuin radalta hymyillen.

Emman hyppyrata oli erilainen... Äiti sanoi autossa, että otapa vinkupallo ja leiki hetki ennen rataa, josko koira sitten seuraisi enemmän ohjausta. Juujuu. Muutama hyppy selvittiin ja koira meni putkeen, mutta tulikin pois ja jouduin käskemään uudestaan. Ihmettelin tässä kohtaa mikä koiralla oli, mutta toimintaan löytyikin selitys, kun radan jälkeen alkoi tarkemmin ajattelemaan.. Pääsimme radalla etenemään yli puolen välin, kun se tapahtui. Emma nimittäin läks. Neiti juoksi nopeammin pois radalta kuin kertaakaan radalla. Aluksi järkytyin, mutta kun huomasin mihin suuntaan koira juoksi naurahdin. Olin jättänyt pallon, jolla ennen rataa leikittiin, tuomarinsihteerin teltan taakse. Emma muisti tämän ja juoksi vinkupallon luo. Pallo suussa koira teki kunniakierroksen (ei välittänyt koirista!!) ja palasi luokseni. Tässä kohtaa en voinut muuta kuin nauraa! On se hölmö! :D Olisi ollut hauska kuulla, mitä ihmiset sanoivat Emman esityksestä, mutta äidin kanssa nauroimme pallohullulle vedet silmissä.

Epun hyppyrata meni taas totuttuun tapaan hiiiiitaaasti. Mutta toisin kuin agiradalla, hyppäriltä saimme tuloksen. Epun kanssa on aina mukava tehdä rataa ja hymyillen taas poistuin radalta. Nähtyäni tuloksen, nauroin. 10rv ja yli 10s yliaikaa. :D

Tulosten valossa ei ollut ihan meidän päivä.

Kotikisojen tulokset olivat siis; Emma 2x HYL ja Eppu HYL & 20,74

En ottanut omia töpeksimisiä ja Emman sekoilua kovin vakavasti. Lauantaina startataan Orivedellä. Tällä kertaa pappa jää kotiin. Eppu saattaa startata vielä yhdet viralliset tänä vuonna ja siihen päättyy. Emman kanssa on aina yhtä hauskaa tehdä rataa, vaikka eihän me kisoissa oikein mitään osata. Ei tää oo niin vakavaa, tää on hupiharrastus!